Tää on nyt vähän tällaista. Mulla ei ole kameraa millä ottaa kuvia ja sen takia kirjoittaminenkin tuntuu vaikeammalta. Tällä hetkellä mua vaivaa pieni depis. On niin outoa kun elämällä ei ole mitään suuntaa. Elän vain päivä kerrallaan. Toisaalta se on hyvä että päivät tuntuvat pitkiltä, enkä ole juurtunut arkeen. Sitten taas välillä tekisi mieli herätä aamulla töihin tai kouluun. Sillon voisi tuntua siltä että elämällä olisi jokin tarkoitus. Hah, onpa syvällistä. Kesä on nyt ohi ja on pakko suunnitella tulevaa. Miksi se tuntuu tänä syksynä entistäkin raskaammalta? Kävin eilen lääkärillä, enkä tiedä miten suhtautua siihen kaikkeen kuulemaani. Edessäni on vaikeita päätöksiä. En viitsi niistä kertoa täällä, mutta sen voin todeta että kaikki on hyvin. Ei syytä paniikkiin. Lääkäri ei siis kertonut mitään sellaista mitä en olisi jo aiemmin tiennyt.
Tällä viikolla olen ollut melko hysteerinen. Siitä puhe mistä puute. Sen olen huomannut :D
Nyt toivon että tulisi talvi ja pääsisin hiihtämään. En jaksa tuollaista kylmäpaskaloskasade-keliä.
Huomenna on taiteiden yö. Mennään sinne kavereiden kanssa. Ilma on varmaan ihan perseestä... piristäkää joku mua!
P.S. Mulla on ikävä Vikkeä.
Ootko miettinyt että hankkisit uuden koiran? Se voi tuntua vähän laastarilta, mutta oikeasti, ei sitä ehdi surra vanhaa lemmikkiä kun toinen vaatii huomiota. Ja kaikki eläimet kuitenkin ansaitsee pyyteetöntä rakkautta, joten ei siitä voi tulla huono omatuntokaan.
VastaaPoistaMua kiinnostaa nyt kaikki sanomattomat jutut tässä merkinnässä, heti kun mulla on aikaa niin soitan sulle ja nähdään.
Toi ajelehtimisjuttu on joo aikamoinen... Mulla on sama ahdistus itselläni. Ei ole mitään suunnitelmaa! No, menen sentään avoimeen... Ehkäpä sunkin kandeis? Olisi jotain koulua, mutta silti vielä aikaa tehdä kaikkea muuta ja miettiä. hmh? :-)
Pusuja <3
Asun vielä kotona, eikä äiti halua tänne enää eläimiä :( Harmi. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Soitellaan!
VastaaPoista