tiistai, 12. lokakuuta 2010

Moikka!





























Kiitos Taimille miljoonasti ylläolevista kuvista. Viimeinen tosin Janican ottama. Pakko oli kysellä kuvia muilta kun ei itseltä löydy käyttökelpoista kameraa. Toivottavasti saan taas pian lainaa sitä Mortin Lumixia (alias Luxia niinku mä sanoin). Huomaa et tiedän kameroista kaiken ;) Mut en siis tosiaankaan ole lopettamassa tätä blogia, jos sitä pelkäätte tai toivotte!
On ollut nyt vähän kiireitä elämässä. Kerrankin. Vihdoinkin!
Aloitin kuukaus sitten Amiedun aikuiskoulussa semmosen Astu ammattiin-koulutuksen. Siellä mietitään sitten muiden nuorten kera että mitä meistä "isona" tulee. On kyllä ollut ihan mukavaa. Himoni opiskelemaan pääsystä on herännyt totaalisesti henkiin. Haluan ammatin, työpaikan, oman asunnon, rahaa ja tietty vaatteita ja rakkautta elämääni ja maailman rauhaa ja plaapatiplaapatiplaa! Hmmm... näiden toteuttamisessa voi hieman kestää. Ja kun äsken Facebookissa kattelin entisen työkaverini Lauran kuvia hänen Kreikan matkaltaan, tulin hieman kateelliseksi. Miksen mäkin vaan muuta jonnekin hornan tuuttiin, aloita elämää alusta ja nauti siitä vielä kun hengitän ja olen olemassa! Miksi mä virun täällä suomessa? Toisaalta mua houkuttaa ajatus vaikka Espanjaan muutosta, ihan yks kaks. Työskennellä jossain pikku kahvilassa kadun kulmassa (joo, no mut mitäs tää mun nivelreuma siitä tykkäis?), remontoida joku ihana vanha asunto uuteen uskoon (todennäköisesti joku vesivaurioitunut homeluola), kokea kaikkia uskomattomia asioita ja rakastua tulisesti johonkin ventovieraaseen (suomeksi: joutua ryöstetyksi ja raiskatuksi baari-illan jälkeen). Voivoi... oonkohan mä realisti vai pessimisti? Silti osa musta haluu kuitenkin etsiä sitä tulevaisuutta täältä, Suomesta. Ainakin toistaseksi. Olisi ihana asua omassa kodissa! Tuntuu vaan ettei mua ole tarkoitettu tänne. Tuntuu kuin elämä valuisi vähän hukkaan. Vain harvat uskaltaa oikeesti hypätä tuntemattomaan ja tavotella haaveitaan. Mutta miten voi etsiä sellaista, mitä ei välttämättä usko edes olevan olemassa?
No okei... takaisin maan pinnalle. Mennään huomenna Jajan kanssa Itäkeskukseen ja tullaan sieltä takaisin tatskan kanssa. Nimittäin Janican nilkkaan hakataan uusi kuva! Palailen astioille myöhemmin->
P.S. Odotan innolla lauantaita. Sillon juhlitaan Karoa vuokratussa Porressa.
P.P.S. Odotan innolla visiittiäni Lahteen Mortin luokse. Oli huippuhauskaa nähdä sua ja ootas vaan, tulen kohta sinne kyläilemään!!!

4 kommenttia:

  1. Voiii miten noistakin on aikaa, keväällä otettuja... Silloinkin oli tosi kylmä!!!

    VastaaPoista
  2. SAMAA MIELTÄ..EN osaa tarttua mihinkään kiinni helsingissä. kaupunki vaan virtaa edessä ihan harmaana.. ESPANJAAN.!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1 kuvittelen myös et siel on säpinää ja elämää

    VastaaPoista
  3. SELASIN ÄSKEN KOKO SUN BLOGI HISTORIAN LÄPI!!
    AH sul on ihania merkintöi ja ne vanhemmat sai ihan tipan linssiiin.. muistoja muistoja!!, kuvia, ja miten kauniit vaatteitta!! venla jumaluta mul on ikävä sua. ja joksus sä ehdit nähdä mua. ok???????????

    VastaaPoista