


Mistä mä voisin edes aloittaa näin pitkän tauon jälkeen. Haluan pitää tästä edes blogiani yllä, sainhan mä uuden kamerankin joululahjaksi. En voi ainakaan vedota siihen etten mä saa kuvia mistään. Tässä merkinnässä onkin sitten kuvia muutamien viime kuukausien edestä.
Joulua vietettiin perinteikkäästi Ylästössä serkun luona. Tuossa alhaalla se soittaakin pianoa. Ihana Anniina! Äiti soitti äsken rasittavan puhelun. Miten se aina jaksaa marmattaa.
Ollaan lähdössä Italiaan viikoksi asumaan sellaiseen pikkukylään keväällä, kun isi täyttää pyöreät 60 vuotta. Meitä lähtee vanhempieni lisäksi, Elisa, Juuso, minä ja Robin. Saa nähdä mitä matkasta tulee kun suunnitelukin aiheuttaa kinaa mun ja mutsin välillä. Tekis mieli lähtee jonnekin omalle matkalle, mutta toisaalta kuinka usein on mahdollista päästä Italiaan johonkin pikkukylään, mikä sijaitsee porttien takana. Siellä ei ole hotelleja ja pubejakin löytyy vain yksi koko kylästä. Näkee kerrankin jotain paikallista eikä mitään turistipaskaa.


Pappa nukkui kun Anniina soitti joululauluja pianolla. Melko suloista.


Robin tuli illalla hakemaan mua ja mentiin yhdessä vielä Pian eli Robinin äidin luo. En ole tainnutkaan vielä keretä kertomaan mitään Robinista. Kaikkihan lähti siitä kun oltiin Porkussa viettämässä Karon 20v synttäreitä. Karo päätti poistua paikalta puoleltaöin, mutta me muut jatkettiin juhlimista pilkkuun asti (se on niin perus). Tällä kertaa se tosin kannatti ehkä enemmän kuin edellisillä kerroilla. Kun tutustuttiin Robinin kanssa mulle selvisi että mä olin ihan tillin tallin ja Robin oli selvinpäin. Se sitten herrasmiehenä kyyditsi mut ja Janican koteihimme. Siinä huppelipäissäni olin kuulemma sanonut että: sähän sitten kysyt mua ulos jos sua kerta oikeesti kiinnostaa! Seuraavana päivänä tuli soitto ja siitä lähtien ollaan oltu yhdessä koko ajan. Huipputyyppi, pakko hehkuttaa. Olin viime keväästä asti varma etten enää koskaan kykene rakastumaan, mutta onneksi toisin kävi. Kaiken jälkeen saan taas vihdoin olla onnellinen ja varma siitä että joku välittää musta! Tiedättehän te tunteen? No joo, meni melko kliseiseksi, mutta minkäs teet! Robin asuu tällä hetkellä kämppiksensä kanssa sellaisessa vanhassa puutalossa jota lämmitetään (enimmäkseen) puilla. Eli kun Herra Melander saapuu amiskoulustaan (automatio-ala tai joku semmonen.... jotain sähkösysteemejä. Hyvin mäkin tiedän) amisautollaan, sen jälkeen alkaa yleensä ahkera lämmitysoperaatio. Ensin haetaan puita vajasta, sitten lämmitellään tuota alla olevaa "uunia" usean tunnin ajan. Siellä kellarissa käydään puolentunnin välein lisäämässä puita. Ja tämä jatkuu siihen asti kunnes nukahdetaan. Ihan mielenkiintoista touhua tällaiselle kaupunkilaistytölle joka ei ole koskaan ennen hakannut puita. Kaikkea sitä oppiikin elämästä. Maisemat täällä Sotungissa ovat kauniit. Kun lähellä ei ole mitään teollisuusalueita eikä häikäiseviä mainoslamppuja, taivas on iltaisin tähtikirkas. Naapuripihan hevoset pyörivät tossa parin metrin päässä. On tää aika hassu paikka.


Janica leikkii Vikin kanssa Tarulla. Tarun kämppä on muuten superhieno! Ja toi iso pervonalle!


Oon tutustunut Janican kautta huipputyyppeihin, esimerkiksi Lauraan ja Karoon. Istuttiin tyttöjen kanssa iltaa ja syötiin itsetehtyä pitsaa, josta kiitokset kuuluu kyllä muille tytöille sillä mä missasin tekovaiheen ja saavuin vasta syöminkeihin. Oli ihan superhyvää! Jälkiruoaksi oli hedelmiä ja jäätelöä. Nam. Tämä entinen "kolmikko" on ottanut mut hyvin vastaan ihanaan porukkaansa.
Lähdettiin Hertan, Janetin, Janican, Saaran, Piian, Mian ja Pauliinan kanssa bileristeilylle Baltic Prinsesille. Meno oli mahtava kuten kuvista näkyy. Ostettiin VÄHÄN juotavaa ja juhlittiin aamuun asti. Kukaan meistä ei selvinnyt maihin, mutta haittaakos tuo. Ollaan sitä ennenkin Tallinnassa käyty! Buffet pisti mahat pyöreiksi ja sangria pään sekaisin! Seuraavana päivänä kuuluteltiin ystäväämme Saaraa jota ei ollut näkynyt muutamaan tuntiin. Siitä läheisestä hytistähän se löytyi. Oli valvonut koko yön ja löytövaiheessa kello oli noin neljä iltapäivällä. Voi Saara, olet suloinen! Ei siis mitään kaunoja. Sä selvisit meistä pisimpään eli pisteet sulle. JEE!









Haha kiitos armahduksesta Venkku! <3 kivaa jos alotat taas päivittää tätä, ja ihanaa kuulla et oot oikeesti noin onnellinen Robinin kanssa :)
VastaaPoistaMahtava merkintä! Ihanan pitkä. Ja tuli tarpeeseen, susta ei ole kuulunut aikoihin mitään!
VastaaPoista